Arki muistisairaan kanssa on raskasta. Sen tietävät kaikki. Mutta millaiseksi muistisairas itse kokee elämänsä? Dokumenttielokuva Kun ei muista antaa äänen Alzheimerin tautia sairastavalle vanhukselle.

Miltä tuntuu, kun aivot tuottavat tarkkoja muistikuvia lapsuudesta, mutta tunti sitten koettu tapahtuma on jo täysin hävinnyt mielestä? ”Tuntuu huolestuttavalta, etten en ole enää oman itseni herra. En ole enää minä vaan yksi lakastuva lehti muiden lakastuvien lehtien joukossa. Pois haravoitava”, kertoo Kun ei muista -elokuvassa puhuva vanhus.

Hänelle sairaus tuli hitaasti ja se myös etenee verkkaisesti. Lähimuisti ei toimi, mutta ajatukset pysyvät hetkittäin kasassa ja puhe kulkee. Huumorintajustakin on vielä paljon jäljellä.

Elokuvassa hitaasti liikkuva mies voisi olla puhuja muttei kuitenkaan ole. Kertoja haluaa pysyä tunnistamattomana.

Kamera seuraa miehen liikkeitä pieneksi kutistuneessa elämänpiirissä, jossa harmaalla on monta sävyä ja kellon tikitys hukkuu kahvikupin kolahdukseen. Päivisin on paljon aikaa katsella telkkaria ja muistella lapsuusaikoja sekä yrittää ottaa selvää, missä menee unen ja valveen välinen raja. Se on usein kadoksissa.

Elokuvan pituus: 13’18’’

Ohjaus ja käsikirjoitus: Tiina Makkonen ja Hannu Nieminen
Leikkaus ja äänet: Hannu Nieminen
Kuvaus: Timo Jansson ja Hannu Nieminen
Haastattelut: Tiina Makkonen
Näyttelijä: Veikko Huovinen

Tuotanto: Hidas