Kuvani ovat sellaisia kuin ovat siksi, että sellaisten kuvaaminen on minulle nautinto. Etsimis- ja visualisointiprosessi on itse asiassa tärkeämpi kuin lopputuloksena syntyvä kuva. Harrastan valokuvausta varsin usein jopa ilman kameraa katselemalla ympärilleni ja suunnittelemalla kuvakulmia ja rajauksia.

Isäni innostamana aloitin kuvausharrastukseni alakoululaisena. Harrastukseni edistyessä tarvitsin sommittelun harjoittelua, joten ryhdyin katselemaan maailmaa sillä silmällä. Käytännön syistä syynäsin lähinnä kotinurkkia ja arkiympäristöä eri vuorokauden- ja vuodenaikoina sekä eri valaistuksissa. Tajusin jossakin vaiheessa, että aiheesta kuin aiheesta voi saada ainakin itseäni kiinnostavan kuvan.

Vähitellen kehittyi tietoisuus siltä, että arjen kauneus ympäröi meitä jatkuvasti. Emme kuitenkaan välttämättä näe arjen kiinnostavuutta, vaikka – tai ehkä juuri siksi, että – katsomme sitä kaiken aikaa. Maailma on täynnä käsittämättömän upeita visuaalisia ihmeitä, ja kuvaajan tehtäväksihän tässä jää ainoastaan löytää ja rajata. Katsoa, mutta sen lisäksi vielä nähdä.

Itse asiassa tuntuu hyvältä nostaa esille ja antaa tilaa sekä arvostusta arjen pienille unohdetuille jutuille. Lähempää tarkastellen selvästikin näkee enemmän. Hetkittäin olen huomannut ilokseni palanneeni lapsuuden flow-tilaan, jossa jonkin ruohonkorren yksityiskohdan lähitarkastelu sai unohtamaan hetkeksi kaiken muun.

Valokuvaus johti myös elokuvakameran veivaajaksi, ja sen myötä olen 1980-luvulta alkaen ollut mukana Hannun ja Tapsan projekteissa. Kohtalo intoutui heittelemään paikasta toiseen, ja niin yhteistyöhön mahtui pientä paussiakin. HIDAS-yhteistyö toi meidät jälleen yhteen. Alkajaisiksi kuvasin elokuvamme ”Seitsemän matkakuvaa maailman laidalta

Timon kuvia löytyy ”Töitämme” sivulta, esimerkiksi tämä Askel-sarja: http://hidas.fi/portfolio/askel-sarja