Vaihteeksi hieman tarinaa vanhoista filmeistämme, joissa HIDAS-ryhmän jäseniä on ollut mukana. HIDAS perustettiin nykymuodossaan noin kuusi vuotta sitten, mutta jo sitä ennen ryhmän jäsenet ovat tehneet eri kokoonpanoilla yhteistyötä.

Aloitetaan arkistokaivaukset kaukaa vuoden 1990 alusta. Hannu Nieminen, Timo Jansson ja Tapio Rissanen olivat tavanneet kasariajan kaitafilmipiireissä Tampereella ja olivat puolin ja toisin tehneet erilaisia Super-8 filmiprojekteja. Bertil liittyi mukaan ryhmään 2000-luvun alussa. Antti Tammela Noitalinna Huraa!- yhtyeestä pyysi -89 loppuvuodesta Hannua kokeilemaan syntyisikö jonkunlaista musiikkivideota NLH!:lle. Tästä ennakkoluulottomuudesta kiitokset vielä näin 33 vuoden jälkeenkin, sillä tämä filmi enemmän tai vähemmän käynnisti koko HIDAS-elokuvatouhun.

Musiikkivideot olivat vuonna 1990 Suomessa vielä aika uusi juttu, ja vakiintuneita muotoja niille ei vielä oikein täällä pohjolan perukoilla ollut. Valitsimme NLH!:n levyltä ”Varjotarha” (1989) hienon biisin ”Puujalkaiset” (sävel Hannu Sepponen, sanat Sari Peltoniemi). Casiossa Hannu, laulu Sari, basso Antti ja kitarassa Reijo Kärhä. Antti: ”Harvoin tulee väristyksiä, mutta Reijon loppusoolossa tulee”.

Vuoden -89 lopulla sorvasin (Hannu) käsikirjoituksen, jossa ideana oli elämä ja ihmiset keskellä kaamosta hiljaisessa kylässä. Kontrastina nopearytmisille MTV (Music Television)- videoille ajatus oli tehdä hidasta, rauhallista ja tunnelmallista juttua. Kuvauspaikaksi valittiin NLH!:laisille erittäin merkityksellinen Peräseinäjoen Haapaluoman kylä, josta osa bändistä on kotoisin. Kuvaajaksi saatiin meritoitunut ja taitava valo- ja elokuvaajaystäväni Veli-Pekka Räty ja kaikessa mahdollisessa auttavaksi kädeksi vanha ystäväni Tapani Lehtilä. Kuvausryhmä oli siis Hannu, Timo, V-P ja Tapani.

Kuvaukset tehtiin Super-8 filmille yhden erittäin kylmän tammikuun lopun pakkaspäivän aikana. Kaamos oli syvimmillään ja filmille tallentui hienosti V-P:n taidoilla kaamoksen syvän sininen hämärä. Kuvauspaikkoina olivat autionpuoleiset kylätiet, maamiesseuran talolle lavastettu baari ja kylmillään oleva osin hieman raunioitunut nuorisoseuran talo, johon lumi oli satanut sisään. Filmissä avustajina oli iso joukko Haapaluoman kyläläisiä ja Noitalinnalaisten sukulaisia. Moni heistä on nyt jo edesmennyt. Kiitokset kaikille heille ja jotenkin tuntuu, että omalta pieneltä osaltaan monen heistä muisto elää tuossa filmissä.  Tunnelma kuvauksissa oli aivan erinomainen ja lämminhenkinen ja avustajat heittäytyivät innolla mukaan rooleihinsa. Nuorisoseuran talolla lumen keskellä kuvatussa soittopätkässä oli kyllä lämminhenkisyyden osalta haasteena ankara pakkanen. Esimerkiksi bassoa soittaessa näpit olivat todella jäässä, kuten näkyy kohdasta, jossa Sari soittaa. Kyläläisten kanssa kuvattiin monenlaisia juttuja baarissa, joita ei filmissä kuitenkaan käytetty. Myöhemmin laitoin monia niistä Puujalkaisten materiaaliin perustuvaan pieneen tunnelmapalaan ”Kaamostango”.

Koska tehtiin elokuvaa, niin olimme suuren maailman henkeen tilanneet loppukohtausta varten nosturin, jonka kanssa puljaaminen aiheutti aikamoiset säädöt. Kovin paljoa ei nosturin käytöstä filmissä näy, vain yksi kohta, jossa kamera nousee nuorisoseuran ikkunasta kuvaamaan kaamoksen hämärää pelloilla. Lisäjännitystä kuvauksissa tuotti minulle se, että toisen lapsemme laskettu aika oli hyvin lähellä. Kännyköitähän meillä kenelläkään ei siihen aikaan ollut. Siksi olin vuokrannut puhelinyhtiöltä ”piipperin” eli pagerin, joka olisi alkanut piipata jos kotoa olisi soitettu. Piippausta ei kuulunut ja lapsi syntyi sitten muutaman viikon päästä.

Kun raakafilmit oli saatu kehityksestä, leikkasimme elokuvan. Super-8- leikkaaminen oli siihen aikaan jännää puuhaa, koska siinä vedeltiin saksilla ja teipillä kasaan suoraan originaalimateriaalia ja muuta kopiota ei ollut. Leikkaus saatiin kasaan ja tuotos siirrettiin U-Matic videolle MTV:n studiolla (siis tämä Suomen Mainos-televisio tällä kertaa), jossa MTV:n ukot pyörittelivät päitään ja ihmetteli että mitäs tämä nyt oikein on.

Jonkun verran saatiin tuoreeltaan televisioesityksiä tuolle hyvin erilaiselle musiikkivideolle, jossa nähtiin jotain suomalaiskansallista meininkiä. Hassuin ja mielenkiintoisin esitys oli jossain TV1:n kulttuurimakasiinissa, jossa oli vieraana itse Jukka Kajava, jolta juontaja kysyi, että mitenkäs tämä pärjäisi maailmalla. Tähän Jukka totesi, että tuskinpa tällainen ”kirkonkylän murhe” kiinnostaisi. NLH! sai tästä muistaakseni inspiraation tehdä yhden myöhemmän singlensä B-puolelle hilpakan banjorallin ”Riemua kirkonkylällä”.

”Puujalkaiset” oli hieno ja muistorikas projekti, ja loi uskoa siihen, että jotain juttua saa filmille tarttumaan. Omalta osaltani filmihommat lähti isommin liikkeelle tästä, ja 1990-1994 tehtiin useita musavideoita NLH!:n ja muutaman muun bändin kanssa. Sitten välissä oli liki 10 vuoden vähemmän aktiivinen filmiaika. Vuodesta 2004 eteenpäin on ollut taas aktiivisempaa.

Näin.

Ja vielä linkki Puujalkaiset videoon.

Terveisin HIDAS-ryhmän puolesta Hannu Nieminen