90-luvun musavideotuotannon jälkeen elokuvatuotantoni hiipui lähes kokonaan kymmeneksi vuodeksi. 90-luvulla tulivat ensimmäiset kunnolliset kohtuuhintaiset digivideokamerat. DV-kameroiden resoluutio oli 720×480, mikä ei kovin paljoa ole, mutta siihen aikaan tuntui muhkealta. Hankin 90-luvun lopulla ensimmäisen digikameran, ja jotainhan sillä piti tehdä perhekuvaamisen lisäksi.

Elokuvantekemiseen ei oikein löytynyt mitään syytä. Musiikkivideoita ei kukaan ollut pyytänyt ja ei oikein muutakaan ollut mielessä. Ratkaisin asian keksimällä viimein vuonna 2004 itselleni syyn, säännön ja projektin: teen yhteensä 100 elokuvaa, numeroin ne ja julkaisen niistä kaikki edes jossain määrin kelvolliset tuotokset.

Lisäinspiraatiota toi 2000-luvun alkupuolella julkistettu suomalainen verkkoalusta, jossa harrastajat ja semi-ammattilaiset voivat julkaista elokuviaan (en muista enää sen nimeä). Tämä tarjosi uudenlaisen jakelukanavan, josta joku saattaisi filmejä nähdäkin. Vuonna 2004 ei ollut vielä olemassa YouTubea, sehän perustettiin vasta 14. helmikuuta 2005. Digivideon editointi ja etenkin efektien lisääminen oli sen ajan koneilla vielä melkoisen työlästä: lyhyenkin pätkän renderöinti saattoi viedä koko yön. Videot julkaistiin myös DV:täkin tiukemmalla pakkauksella, muistaakseni DivX oli suosittu koodekki.

Vuosina 2004-2008 sarjassa syntyi jo 38 elokuvaa. Tässä vaiheessa mukaan tärkeäksi yhteistyökumppaniksi tuli Pertti Huuskonen a.k.a Schbert. Hän teki musiikkia ja ääniä moniin sarjan elokuvista. Schbert on edelleen aktiivisesti mukana yhtenä HIDAS-ryhmämme jäsenistä.

Etenkin sarjan alkuvaiheessa määrä korvasi laadun ja monet filmeistä ovat pieniä nopeita kokeiluja, jotka eivät ole kovin hyvin kestäneet aikaa. Joitakin kehtaa vieläkin katsoa pahemmin irvistelemättä. ”Ruoste” elokuvaa (2004) varten siirsin suoraan kankaalta vanhoja Super-8 pätkiäni ja koostin kolmiosaisen triptyykin osinaan ”teollinen järjestelmä jumiutuu ja romahtaa”, ”ihmiskunta häipyy näyttämöltä” ja ”mystalgis-nostalgista muistelua”. Ruoste: osa 1, osa 2, osa 3.

Samoin elokuvassa ”Kaamostango” kierrätin ja uusiokäytin Noitalinna Huraa!:n ”Puujalkaiset” videoon kuvattua materiaalia. Haapaluoman kylällä kuvattiin paljon otoksia paikallisista ihmisistä, joita ei koskaan käytetty videossa. Koostin näistä pienen kaamosajan kylätansseja kuvaavan videon ja laitoin siihen tunteellista tangomusiikkia. Super-8:n huonoa laatua korostettiin äärimmilleen kuvaamalla materiaali suoraan kankaalta ja korostamalla kuvan välkyntää, ihan vain tunnelman vuoksi. Tämä näyttää jossain määrin kiinnostaneen maailmalla, löytyy YouTubesta edelleen, kuten jotkut muutkin noista alkupään filmeistä. Linkkejä kommenteissa.

Cyclorama (-08) on vuodenaikojen ja luonnon kiertokulkua ylistävä pieni animaatio, joka on tehty hyödyntämällä isoa määrää yksittäisiä puiden lehdistä otettuja lähikuvia.

Vuonna 2007 löysin Prelinger Archives tietokannan, johon on koottu copyright-vapaita vanhoja dokumenttielokuvia ja muuta materiaalia etenkin 40-50-luvuilta. Tein noin kahdeksan elokuvan ”found footage” tyylisen sarjan, jossa hyödynsin pelkästään Prelingerin materiaalia. Ideana oli yhdistellä materiaalia uusin tavoin ja antaa sille uusia merkityksiä. Aiheina olivat esimerkiksi ekokatastrofi (Courage to Consume -08, High Tide -07), luontokokemus (Crystal Reflections -07), syrjintä ja alistaminen (Pleasureland -07) ja väkivalta ja aggressio (Roach Race -07, Careful with that axe -07, Film 64 -11. Eli aika synkissä vesissä uitiin noissa… Väkivallan ja sodan kanssa jatkoin vielä elokuvissa Punainen metsä -11 ja Punainen metsä II -12. Suurimmassa osassa tämän sarjan elokuvista hyödynsin Perttu Piirron a.k.a ”melkoinen” kokeelliseen päin kallistuvaa konemusiikkia. Kiitos, Perttu!

Vuonna 2009 aika oli kypsä jättää DV-laatu. Hankin ensimmäisen HD-resoluution kamerani, joka oli Canonin nauhalle tallettava puoliammattilaiskamera. Elokuvien tekninen taso hieman parani, ja taisipa myös sisällöllinen taso lähteä hieman kehittymään. YouTube oli myös jo hyvässä iskussa ja mahdollisti HD-tason videoiden jakelun. Tulossa oli vuosina 2009-2014 iso joukko musiikkivideoita ja lyhytelokuvia, ja yhteistyön aloitus nykyisen HIDAS-jäsenen Tapio Rissasen kanssa. Näistä tarkemmin mahdollisessa seuraavassa osassa.