Vuosina 2008-2015 teimme yhteensä 14 musiikkivideota Antti Tammelan luotsaamalle Musta Köksä yhtyeelle. Näissä pääsi kokeilemaan monenlaisia lähestymistapoja musiikkivideon tekemiseen. Ensimmäinen sarjan video ”Sula” Köksän ensimmäiseltä levyltä ”Ranran” tehtiin vuonna 2008 vielä DV-resoluutiolla. Ankarasti käsitellyssä, sävyrajoitetussa ja kohinaisessa mustavalkokuvassa outo pitkä hahmo valkoisessa kaavussa kulkee metsän halki autiotaloon. Bändi esiintyy Vastavirran lavalla voimakkaasti hidastetuissa kuvissa. Tunnelma on rauhaisa.

”Ranran” levyltä tehtiin videot myös biiseistä ”Ran”, ”Mummo ja aasi”, ”Tyttö” sekä ”Mitä mä oon”. ”Ran” on varsin hilpeä video, jossa silloiselle ”studiollemme” rakennettiin naivistisesti maalatuista pahvikulisseista Ranin talo sisältä ja ulkoa nähtynä. Rissasen Tapio ja Lehtilän Tapsa avustivat kuvauksissa. Maalasimme kulissit yhdessä paikan päällä aitoon kansakoulun piirustustuntityyliin. Tulos oli erittäin naivistinen 😊. Videossa yhdistyy biisissäkin pilkottava ahdistuneen ja hilpeän tunnelman erikoinen yhdistelmä. Tässä sai tehdä hienoja juttuja, kuten kohtauksen, jossa Antti halkaisee miekalla pahvikulissit ja bändi loikkii reiästä sisään. Kuvaukset olivat myös hyvin hauskat ja bändi ja kuvaaja irrottelivat aika estottomasti. Tämä on kestänyt minusta aika mukavasti aikaa, ja kuulemma monet lapset pitävät tästä 😊

”Mummo ja aasi” oli bluescreenin edessä tehty suoraviivainen soittovideo. Bluescreeniä käyttäen taustaksi liitettiin vanhoja kuvia Amerikan alkuasukasmummoista ja muuta vanhaa kuvamatskua. Antin hienot viikset vievät huomion. ”Tyttö” kertoo tarinaa teiniraskaudesta. Video kuvattiin pääosin Viialassa Hauhunkoskella. Tytön roolin veti herkällä ja hienolla tavalla Sanni Koivuluoma. Kiitos, Sanni! Tähän tuli eräs kaikkien aikojen lempiotoksistani filmeissämme, jossa Sanni päästää keskellä koivikkoa kädestään lentoon ison punaisen ilmapallon. Pallo ilmestyy kuvaan hitaasti hänen pyöristyneen vatsansa päälle ja nousee ilmaan. Kuva feidaa lintuparveen. Symboliikka toimi mielestäni aika mukavasti ja tämä näyttää nätiltä tänäkin päivänä.

”Mitä mä oon” oli kokeilu David Hockney tyyppisestä hajotetusta kuvasta. Laulu kertoo muun muassa identiteetistä ja siitä, miten eri ihmiset näkevät henkilöt eri tavalla. Kuvasin Anttia laulamassa biisiä yhdeksällä eri kohtiin kasvoissa osoittavalla kameralla, ja kuvat yhdistettiin editissä palapeliksi, jonka palat liikkuvat. Ihan mielenkiintoista oli kokeilla tuollaistakin.

Seuraava Köksän pitkäsoitto oli 2012 ilmestynyt ”Ei se haittaa”, josta videot tehtiin biiseistä ”Ei se haittaa”, ”Kiltti kaupunki”, ”Elokuun yöt” ja ”Ruusunen”. ”Ei se haittaa” on naivistishenkinen animaatio, jossa playbackkina soittava bändi sijoitettiin erilaisiin satumaisiin ympäristöihin keskelle luontoa ja eläinmaailmoja. Animaatiot on tehty ihan vaan Photoshopilla animoimalla. Tunnelma on vallan hilpeä ja lämminhenkinen. Sainpa ujutettua mukaan videoon meidän silloisen Tiitiäis-kissammekin ja Floridan apinapuistossa tapaamani gorillan.

”Kiltti kaupunki” näyttää kaupunkinäkymiä Tallinnasta. Pienenä yksityiskohtana vieraillaan vanhalla aika neuvostoajan henkisellä Balti Jaam torilla. Tuon rautatieaseman lähellä sijainneen torin paikalla on pitkään ollut jo edustava saman niminen ostoskeskus. ”Elokuun yöt” sisältää soittelua viljapellossa, järven rannalla ja kokon polttelua elokuisessa yössä. ”Ruusunen” on villi ja vauhdikas kuvakooste kaikenlaisesta biisin tekstiin liittyvästä ja hieman liittymättömästäkin materiaalista.

2014 ilmestyi ”Jäinen appelsiini”, jonka biiseistä ”Deja-Vu”, ”Pienet kalat”, ”Paskalauantai”, ”Musta varis” ja ”Käpälä” tehtiin videot. ”Deja-vu”:ssa kikkailtiin kertautuvien ja peilautuvien Antin kuvien kanssa ja hyödynnettiin uudestaan ”Ei se haittaa”-videon taustakuvia ja ideoita. Antti esittää myös hienoja ja omeperäisiä tanssimuuveja kautta videon. ”Pienet kalat” toteutettiin vanhojen valokuvien kertomana tarinana. Kuvia lahjoittivat käyttöön Köksän fanit, ystävät ja tutut. Kiitos heille!

”Paskalauantai”-videossa uusiotulkittiin Dylanin klassinen ”Subterranean homesick blues” video. Antti pudotteli yksi kerrallaan kylttejä, joissa juoksivat biisin sanat. Välillä hän soitteli maagisen käden kuvan alareunasta ojentamaa haitaria. Koko homma hoidettiin yhdellä otolla liikkumattomalla kameralla. Taustalla juoksi kaikenlaista suomalaiskansallista ja muutakin kuva-aineistoa. Taustoihin on muun muassa lainattu Simpauttaja TV-elokuvasta lannanpotkimiskohtaus. Antti halusi, että mukana on myös Irwin ja Bob Dylan, ja hekin vilahtavat mukana.

”Musta varis” perustui yöllä luonnossa heijastettuihin yli sata vuotta vanhoihin valokuviin Amerikan alkuperäiskansoista ja videonpätkiin poikien leikeistä. ”Käpälä” oli toistaiseksi viimeinen tekemämme Musta Köksä-video. Siinä rakentelin minikokoisia lavasteita valokuvien pohjalta ja heijastin videoprojektorilla lavasteiden päälle kuvaa, jolloin saatiin aikaan omanlaisensa tunnelma.

Näiden musiikkivideoiden tekeminen oli varsin mukavaa puuhaa. Musavideoiden tietynlainen kulta-aika oli 90-luvulla, ja niiden rooli ei enää ole niin merkittävä kuin niihin aikoihin. Esityskanavia musavideoille ei myöskään juurikaan ole. Toki YouTubesta niitä löytyy, mutta tuupin rooli taitaa musiikin osalta olla enemmänkin musiikin kuuntelu kuin musavideoiden katselu (ja kuuntelu). 90-luvulla videoita näki TV-kanavillakin ja niille oli omia ohjelmia. Oulun musiikkivideofestivaalit on tehnyt merkittävää työtä jo kolmenkymmenen vuoden ajan kokoamalla arkistoa kaikista festareille lähetetyistä videoista. Osa Köksä-videoistakin löytyy sieltä.