Vaellus ja matka ovat olleet kehyksenä monessa HIDAS-elokuvassa. Mietteliään ja hitaan elokuvan ”Lähtökohta” (2009) hahmot kuljettavat elämää ja maailmaa nähneessä pienessä matkalaukussa taakkaansa, valkoisia kiviä, kunnes on aika jättää kuorma jälkeensä. Elokuvassa nähtävät punaiset pyörylät viittaavat opaskartoissa nähtäviin ”olet tässä”- merkkeihin, joilla tässä merkitään nyt lähtöpaikkaa / lähtökohtaa. Ensimmäisenä hahmona nähdään HIDAS-jäsenemme B a.k.a. Schbert a.k.a. Pertti Huuskonen. Kuvasimme alun kohtaukset sorakuopan rinteessä, jonne onneksemme sattui oikeaa tunnelmaa luomaan hieno sumuinen aamu. Matti Karlsson näyttelee vuorossa seuraavaa taakankantajaa. Loppukohtaus on kuvattu puolestaan Milavidan puistossa Tampereella. Schbert teki elokuvan hienon  tunnelmamusiikin.

Hannu Niemisen ja Tapio Rissasen yhteisohjaus ”Kotiinpaluu” (2009) jatkaa samojen teemojen ympärillä. Elämäntyön ja taakan merkkinä toimivat nyt iso metallinen hammasratas ja kulunut kirves, jotka reissussa rähjääntynyt mies (roolissa Jukka Partanen) laskee pesijättären jalkojen juureen. Seuraa harras ruumiinpesu ja mies palaa tangon tahdissa kotiin luonnon kiertoon. Piri Hiltunen esittää upeasti pesijättären kohtalokkaanlempeän roolin. Sivuosissa ovat Tapani Lehtilä ja Pekka Rantanen. Schbert ja Hannu vastasivat musiikista ja äänistä. NASA:n kuvamateriaali oli lopussa tärkeässä roolissa. Elokuva kuvattiin Tampereen Ylioppilasteatterin lavalla, tavoitteena teatterimainen ja performanssia muistuttava tyyli. Tupakkaa filmissä Piri joutui polttamaan kohtuuttomia määriä. Kyseessä ei ollut edes feikki teatteritupakka. Erityismaininta hienosta imukkeesta ja tosi komeasta asusta.

”Kotiinpaluu” sai ensimmäisen palkinnon vuoden 2010 harraste-elokuvaajien festareilla Kirkkonummella ja valittiin myös kansainvälisen UNICA-harrastefestivaalin sarjaan. Sieltä palkintoja ei tullut, mutta kunniamaininta mm. kommentilla ”karu visuaalinen runo”, joka on minunkin mielestäni hyvin luonnehdittu. Runo meilläkin oli tavoitteena.

”Seitsemän matkakuvaa maailman laidalta” (2019) jatkaa vaelluksen teemaa, mutta nyt mukaan tulee vahvasti ympäristönäkökulma. Elokuva koostuu seitsemästä pitkästä 8mm laajakulmaobjektiivilla kuvatusta asetelmasta, joissa hahmo kulkee läpi erilaisten absurdis-surrealististen tilanteiden. Kamera ei liiku kertaakaan filmin aikana, tyylissä on vaikutteita Roy Anderssonilta. Viittauksia satelee eri suuntiin nykypäivään ja historiaan. Tätä voi vapaasti tulkita miten huvittaa. Tavoitteena oli yhdistää koomisuutta, runollisuutta, surrealismia ja vakavuutta yhteen.

Elokuva oli Hannun, Timo Janssonin ja Tapio Rissasen yhteisohjaus. Kuvaajana filmissä oli Timo Jansson ja  musiikista vastasivat Schbert ja Timo. Äänikollaashit kokosi Hannu. Uutena aluevaltauksena vedin itse (Hannu Nieminen) pääosan ja ainoan osan elokuvassa. ”Seitsemän matkakuvaa…” taitaa samalla olla kirkkaasti pisin elokuvamme, sen kesto on 24 minuuttia.

”Etsijät” (2020) oli toisenlainen muunnelma vaelluksen teemasta. Kaksi rähjäistä kulkijaa (rooleissa Hannu N ja Bertil) kulkevat läpi tuhoutuneen maan. Vastaan tulee outoja ja surrealistisia näkyjä. Positiivishenkisessä lopussa ”palataan luontoon”. Tässä elokuvassa pääsimme tekemään B:n kanssa alastonroolit, tosin vain takaapäin nähtynä. Kauniissa loppukohtauksessa metsästä ilmestyy lisää alastomia, ja kaikki päästävät yhdessä punaiset ilmapallot ilmaan. Kiitokset kaikille naku-avustajillemme!

”Tempus fugit” (2021) jatkoi vaelluksen teemaa. Joukko mustapukuisia miehiä ja naisia kantaa kaappikellon kaupungin halki kohti metsää ja hautaa sen juhlallisin menoin. Ajan hautajaisten tunnelma on surumielinen, hidas ja harras. Elokuvaa kuvattiin Tampereen keskustassa, sorakuopalla ja Pinsiön ”Puuvuori” ympäristötaideteoksen maastossa. Kiitokset kaikille kantajille! ”Tempus fugit” valittiin 2023 Italian REFF React filmifestivaalien sarjaan.